On tammikuun ensimmäinen päivä. Nainen istuu olohuoneen sohvalla ja tuntee olonsa epäonnistuneeksi. Some, lehdet ja mainokset toistavat samaa viestiä eri sanoilla:
”Mikä on sun uudenvuoden lupaus? Näin pääset ylipainosta eroon! Lisää liikuntaa, lisää hyvinvointia! Uusi vuosi, uudet tavoitteet! Uudenvuoden horoskooppi kertoo kenelle on luvassa menestystä rakkaudessa!”
No ei varmastikaan minulle, nainen huokaa. Kaikki tuntuu tietävän, mitä hänen pitäisi tehdä itselleen, terveydelleen, tavoitteilleen ja rakkauselämälleen, paitsi hän itse.
Nainen on väsynyt. Väsymys tuntuu syvällä, eikä se korjaannu tsemppaamalla tai ottamalla itseään niskasta kiinni. Väsymys tuntuu jokaisessa kehon osassa ja saa naisen jäämään sohvan nurkkaan, vaikka kuinka somessa huudetaan aloittamaan näillä vinkeillä 4 viikon kävelyohjelma.
Ulkona on talvi ja maa on jäässä. Puut seisovat liikkumatta. Metsä on hiljainen. Mitään ei tapahdu. Naisen sisällä on outo ristiriita. Kalenteri käskee aloittamaan uuden elämän nyt, mutta jokin naisen sisällä kuiskaa, ettei vielä ole sen aika.
Nainen huomaa ärsyyntyvänsä tavoitelistoista ja ”uusi minä” -ohjeista. Häntä kyllä kiinnostaa muutos ja hän tietää, että se on tulossa. Nainen tuntee sen syvällä sisimmässään, että muutos tulee ehkä jopa suurempana kuin hän osaa odottaa. Mutta tällä hetkellä muutos tuntuu väärältä, väärään aikaan lausutulta.
Nainen sulkee somen ja päättää kuunnella kehoaan.
Luonnossa uusi vuosi ei ala tammikuussa, vaikka kalenteri niin väittää
Luonto ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut ihmisen keksimästä kalenterista. Luonto elää auringon ja kuun mukaan, valon ja pimeän rytmissä ja vuodenaikojen kierrossa. Ennen ihmisetkin osasivat tämän. Elettiin kylvön, kasvun ja sadonkorjuun aikaa. Ja sen jälkeen tuli lepokausi, joka kesti talven yli kevääseen. Sinun kehosi elää yhä tässä ajassa.
Tammikuu on Pohjoisella pallonpuoliskolla hiljaisuuden aikaa. Maa lepää. Puut seisovat liikkumattomina. Valo alkaa hitaasti näkyä talvipäivänseisauksen jälkeen. Aina sitä ei edes huomaa. Luonto ei aloita mitään uutta, se jatkaa lepäämistä.
Silti ihmiseltä odotetaan juuri nyt päätöksiä, ryhtiliikkeitä ja uutta vaihdetta. Uusi minä. Uusi elämä. Uudet tavoitteet. Shamanistisessa maailmankuvassa tämä tuntuu oudolta.
Talvi ei ole uuden alun aika. Talvi on välitila.
Shamanistisessa perinteessä välitila on pyhää aikaa, jolloin henki kerää voimaa ja suuntaa, ilman että sitä tarvitsee vielä nimetä. Luonnossa mikään ei kasva tammikuussa.
Kaikki tapahtuu näkymättömässä. Maa järjestelee itseään, siemenessä on jo seuraavan kevään kasvun mahdollisuus, mutta se ei vielä näytä sitä maailmalle.
Shamanistisen näkökulman mukaan tammikuu kutsuu ihmistä samaan:
- olemaan keskeneräinen
- kuuntelemaan kehoa
- antamaan tilaa sille, mikä on tulossa, mutta mikä ei ole vielä valmis näkymään
Tätä vaihetta on monissa henkisissä ja psykologisissa perinteissä kuvattu myös sisäisenä yönä eli aikana, jolloin merkitykset purkautuvat ennen kuin uusi suunta voi syntyä.
Luonnon rytmissä tämä vastaa juuri keskitalvea eli vuoden syvintä lepokohtaa. Olen kirjoittanut tästä vielä syvemmin toisessa blogiteksissä, johon pääset tästä: Sielun pimeä yö – Elämän ja kuoleman välinen tie kulkee pimeyden kautta
Tammikuu antaa luvan kerätä voimia
Jos tammikuu ei ole uuden vuoden alku, niin mikä se sitten on. Tammikuu on vanhan vuoden viimeinen huokaus. Se on aikaa, jolloin ei tehdä päätöksiä, vaan annetaan kehon ja sielun levätä ja kerätä voimaa uuteen kasvukauteen.
Shamanistisesti katsottuna kiire uuteen alkuun jo tammikuussa katkaisee yhteyden omaan rytmiin. Ja yhteys omaan rytmiin on kaiken viisauden perusta. Uusi vuosi ei ala silloin, kun kalenteri vaihtuu. Se alkaa silloin, kun sisäinen kevät herää. Ja sitä ei voi pakottaa.
Keho on usein ensimmäinen, joka reagoi siihen, että rytmi on väärä. Väsymys, haluttomuus, sumuinen olo tai tarve vetäytyä eivät ole merkkejä epäonnistumisesta, vaan kehon viestejä. Keho elää yhä luonnon ajassa, vaikka mieli yrittäisi sopeutua kalenterin vaatimuksiin. Kun keho pyytää lepäämään tammikuussa, se ei vastusta muutosta. Se valmistautuu siihen. Se kerää voimia.
Jos uusi vuosi alkaisi luonnon rytmin mukaan, se alkaisi vasta silloin, kun elämä todella lähtee liikkeelle. Silloin kun valo voittaa pimeän kevätpäiväntasauksena ja kun aurinko herättää maan. Silloin maa antaa luvan kasvaa.
Kevät on todellinen uusi vuosi
Monissa vanhoissa kulttuureissa uusi vuosi alkaa keväällä, koska silloin elämä alkaa oikeasti uudelleen.
Shamanistisessa viisaudessa kevät on hetki, jolloin:
- visiot saavat muodon
- suunta kirkastuu
- keho jaksaa kantaa uuden alun
Talvi on ollut lepoa ja valmistelua. Kevät on syntymä. Siksi tammikuussa ei tarvitse tietää vielä mitään. Ei tarvitse päättää. Ei tarvitse tehdä muutosta. Ei tarvitse olla valmis. Riittää, että kuuntelet kehoasi.
Ja lopuksi…
Nainen ei vielä tiedä, että tämä hetki on tuleva olemaan hänen elämänsä tärkein oivallus. Ettei hoputa kehoa, että antaa tilaa uuden syntyä. Että juuri tässä, missä mikään ei liiku, elämä tekee tärkeintä työtään. Tämä on elämän syvä hengenveto ennen jotain, joka ei ole vielä valmis syntymään.
Aivan ihanaa sanomaa, kiitos! Ollaan hissuksiin itsemme äärellä aina kun se on mahdollista, levossa. 🩵🩵🩵
🤍🤍